logo

Kirsikkapuut

Monenlaisia kirsikoita

Suomessa menestyvät kirsikkapuut ovat hapankirsikoita (Prunus cerasus). Hedelmät ovat nimestään huolimatta kypsinä hyvinkin makeita, etenkin herkkulajikkeilla, joiden marjat nautitaan sellaisenaan. Talouslajikkeiden kirpeämmät hedelmät sopivat ensisijaisesti säilöntään.

 

Hapankirsikat kasvavat jopa 5–8 metriä korkeiksi, jolloin kaikkiin marjoihin ei yllä ilman apuvälineitä. Pensaskirsikoilla korkeudesta ei ole koskaan haittaa, sillä ne jäävät luonnostaan mataliksi, noin 150–200-senttisiksi.


Amarellin eli kuulasmarjaisen
hapankirsikan hedelmä on kirkkaanpunainen ja mehu lähes väritöntä ja kirkasta. Marjat ovat pääsääntöisesti makeita. Amarellit vaativat yleensä ristipölytyksen tuottaakseen satoa.

Morellikirsikoiden marjat ovat tummanpunaisia ja mehukin on tummaa ja sameaa. Morellit ovat yleensä itsepölytteisiä ja hyviä pölyttäjiä amarellikirsikoille. Sato onkin tavallisesti säännöllisempi ja runsaampi kuin amarelleilla, mutta marjat ovat happamampia.


Istuta useampaa lajiketta

Vaikka osa kirsikkapuista on itsepölytteisiä, toisen lajikkeen istuttaminen lähistölle tekee sadosta selvästi suuremman ristipölytyksen ansiosta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kokeissa selvisi, että itsepölytteisten kirsikoiden sato kaksinkertaistui ja epäedullisina vuosina sadon lisäys oli jopa moninkertainen! Ristipölytys parantaa lisäksi hedelmien laatua.

Kirsikkapuun istutus ja hoito

Kirsikkapuu istutetaan aurinkoiselle, tuulensuojaiselle paikalle kohopenkkiin tai loivaan rinteeseen, vähintään 80 cm syvään kasvualustaan. Tasamaalla istutusalueen tulee olla salaojitettu ja kasvualustan ilmavaa, runsasravinteista ja reilusti kalkittua. Kun taimet istutetaan 4–5 metrin välein, latvukset saavat riittävästi tilaa ja valoa.

Kirsikkapuita leikataan vähän, jos lainkaan. Koska ne vuotavat runsaasti mahlaa keväällä, leikkaus tehdään varhain kevättalvella tai elokuussa. Vuosittaisissa leikkauksissa poistetaan mahdolliset kilpalatvat, liian tiheät, toisiaan hankaavat, latvuksen sisään kasvavat ja vioittuneet versot. Korkeiksi tulevat lajikkeet kannattaa madaltaa ajoissa, jotta sadon voi poimia vaivatta.



Kuulasmarjatyyppiset kirsikat

Sirkkalehti
 
1790 'ARTTULA' kirsikka

Amarellityyppinen tuore- ja talouskirsikka: kirkasmehuiset marjat ovat lievähappoisia ja makeahkoja. Sadosta tulee runsas, kun lajike saa rinnalleen toisen pölyttäjälajikkeen esimerkiksi ’Rauhalan Morellin’.  Hyvin kestävä ’Arttula’ on löydetty Lapinlahdelta.
Vyöhykkeet I–IV(V).

product
Sirkkalehti
FinE  
1524 'HUVIMAJAN KUULASMARJA' FINE kirsikka

’Huvimajan Kuulasmarja’ FinE Amarellityyppinen, jokseenkin itsepölytteinen ja satoisa lajike. Marjat suuret, mehukkaat ja makeat. Sato kypsyy heinäkuun puolenvälin jälkeen. Satoa saadaan jo 3–4-vuotiaasta puusta, josta tulee keskikoinen, 3–5 metriä korkea, leveän pyöreälatvainen. Lajike on peräisin Pälkäneeltä Myttäälän tilalta, jossa oli jo 1800-luvulla kuuluisa hedelmätarha. Nyt tilalla toimii MTT:n Hämeen tutkimusasema. Täysin samanlainen kanta on löydetty myös Anjalankoskelta, ja sille on annettu nimi ’Inkeroisten Kuulasmarja’.
Vyöhykkeet I–III(IV).

product
Sirkkalehti
FinE  
1529 'SIKKOLAN KUULASMARJA' FINE kirsikka

Amarellityyppinen itsepölytteinen lajike, jonka yleensä runsas sato kypsyy aikaisin kesällä. Tämäkin lajike tekee marjoja yksinään, mutta toinen hapankirsikka lähettyvillä lisää satoa. Marja on makea, helakanpunainen ja pienehkö, runsaasti sokeria sisältävä. Puu on nuorena nopeakasvuinen ja tulee satoikään noin viisivuotiaana. Se kukkii vuosittain yleensä runsaasti ja kauan. Kotoisin Laukaan Leppävedeltä Sikkolan talosta.
Vyöhykkeet I–IV(V).

product

Morellityyppiset kirsikat

Sirkkalehti
 
1539 'CHOKOLADNAJA' – SUKLAAKIRSIKKA kirsikka

Erikoinen tummanpunaruskea morellityyppinen pensaskirsikka,  joka on lähtöisin Baltian maista ja Venäjältä. Pensas on pyöreähkö ja 150-200 cm korkea. Maku on miellyttävän happamanimelä ja manteliin vivahtava. Sato kypsyy aikaisin. Lajike on kestävä vyöhykkeillä I–IV(V).

product
Sirkkalehti
 
1535 'MUSTILAN MORELLI' kirsikka

Morellityyppinen, itsepölytteinen ja runsassatoinen talouslajike. Marja on tummanpunainen, hapahko, keskikokoinen. Puu kasvaa nuorena nopeasti ja kehittyy 3–4 metriä korkeaksi, leveäksi puuksi. Lajike on peräisin Mustilan kartanopuistosta Elimäeltä 1900-luvun alusta.
Vyöhykkeet I–III.

product
Sirkkalehti
FinE  
1531 'RAUHALAN MORELLI' FINE kirsikka

Itsepölytteinen lajike tunnetaan myös nimellä ”Pihtipudas” löytöpaikkansa mukaan. Se antaa satoa yksinkin, mutta sato suurenee, kun kahta lajiketta istutetaan rinnan. Marjat ovat selvästi makeammat ja isommat kuin tyypillisillä morelleilla.  Marjat ovat kuitenkin pienemmät kuin ’Varjomorellilla’. 

Puu kasvaa nuorena tyypillisesti yksirunkoisena, latvus on kapeahko ja kartiomainen. Kukat vivahtavat vaaleanpunaiseen, minkä vuoksi lajike sopii erityisen hyvin myös koristepuuksi.
Vyöhykkeet I–IV.

product
Sirkkalehti
FinE  
1540 'VARJOMORELLI' kirsikka

Morellityypin itsepölytteinen kirsikka, joka sopii parhaiten säilöntään. Happoinen, vaikkakin hyvin aromikas marja nautitaan sellaisenaan vasta täysin kypsänä. Marja on keskikokoinen tai suurehko. Sato on vuosittain runsas ja puu tulee aikaisin satoikään. Puu on aluksi nopeakasvuinen, mutta siitä kehittyy lopulta matala, pyöreälatvainen ja hieman riippuvaoksainen. Varjoon viittaava nimi johtunee siitä, että sadosta on muodostunut yleensä parhain kevyesti varjoisilla paikoilla, missä maa ei kuivu liikaa helteilläkään – muutoinhan kirsikat suosivat aurinkoisia kasvupaikkoja.

 Lajiketta on tiettävästi viljelty Saksassa jo 1500-luvulla ja se lienee tuotu Suomeen 1700-luvulla.
Vyöhykkeet I–III.

product
Sirkkalehti
 
1690 'LAPINS' MAKEAKIRSIKKA

Tumman mahonginpuneinen hedelmä joka on makea ja kestävä halkeilua vastaan. Laajalti käytetty. Hedelmä kypsyy heinäkuulla. Itsepölytteinen.
                                       Vaatii suojaisan kasvupaikan.
I–II Suojaisa kasvupaikka,  A,  Tuo Ra+++

Yleisin taimityyppi ja koko: astiataimena 150-200 cm.

product
Sirkkalehti
 
1691 'STELLA' MAKEAKIRSIKKA

Ensimmäinen itsepölytteinen makeakirsikka. Makea, runsasarominen ja mehukas hedelmä kypsyy heinäkuulla.
Vaatii suojaisan kasvupaikan.
I–II Suojaisa kasvupaikka,  A,  Tuo Ra+++

Yleisin taimityyppi ja koko: astiataimena 150-200 cm.

product

Pensaskirsikat

Sirkkalehti
FinE  
1373 PRUNUS FR. 'MAKSIMOVSKAJA' arokirsikka

Monikäyttökasvi. Tummanpunaiset syötävät hedelmät, satoisa. Omajuurisena kaunis, pieni pensastava puu, jonka korkeus noin 1,5 m. Ei muodosta juurivesoja. kirsikat on helppo poimia koska kasvista ei tule korkeaa. Otettu uudestaan tuotantoon vuonna 2013.
I–III, 1-1,5 m A–Pv Tuo Ra+++

Yleisin taimityyppi ja koko: astiataimi 125-150 cm.

product
 
1550 'KIRSA' pensaskirsikka

Amarellityyppinen, jokseenkin itsepölytteinen lajike, jota kutsutaan pensaskirsikaksi sen mataluuden takia.  Vain 150 cm korkea ’Kirsa’ kukkii ja tulee satoikään aikaisin. Marja on kirkkaanpunainen ja lievästi hapan. Oksat ovat rennot ja hyvin ohuet.
Vyöhykkeet I–III.

product
Sirkkalehti
 
1528 'LATVIAN MATALA' pensaskirsikka

Morellityyppinen, itsepölytteinen lajike on pensasmainen, vain 200–250 cm korkea ja 150–200 cm leveä. Sato kypsyy hyvin aikaisin kesällä. Marjat ovat melko isot ja happamanimelät eikä niissä ole karvasta jälkimakua. Hyvin kestävä, sillä lajike menestyy Oulun korkeudella saakka vyöhykkeillä I–V.

product